|
Der israelische Premierminister Benjamin Netanjahu hat die Kritik der schwedischen Außenministerin Margot Wallstrom an außergerichtlichen Tötungen von Palästinensern durch israelische Sicherheitskräfte als ”skandalös” zurückgewiesen und behauptet, dass solche Äußerungen ”die Terroristen” unterstützen. Israels Außenministerium droht Schweden mit ”scharfen Gegenmaßnahmen”. Martinez esittää kysymyksen, kääntyikö tämä Ranskankin tukema Frankensteinin hirviö isäntäänsä vastaan vai onko kyseessä jälleen jonkin sortin ”näytelmä”, jota voidaan käyttää verukkeena uusille interventioille. Hän toteaa, että ”loppujen lopuksi sillä ei ole oikeastaan väliä”. Lopputulos olisi kuitenkin sama. Ei kai kukaan – edes Isis – ollut niin naiivi, että kuvitteli Pariisin terrori-iskujen saavan Ranskan vetäytymään Syyriasta? Isisin sotaisa ideologia huomioon ottaen ei se varmaankaan tällaista tavoitellutkaan – mikäli se todella oli iskujen takana – vaan ennemminkin pyrki heittämään lisää bensaa liekkeihin. Siinä mielessä sen tavoitteiden voisikin jälleen katsoa olevan yhteneviä entistä äänekkäämmin sotarumpuja kumisuttavan kansainvälisen liittouman kanssa. Niinpä. Nyt Thierry Meyssan, joka epäilemättä on yksi Lähi-idän parhaita asiantuntijoita, toteaa artikkelissaan France and Israël launch a new war in Iraq and Syria, että kaiken taustalla on Ranskan ja Israelin yhteinen ja USA:n sekä mahdollisesti Venäjänkin? tukema projekti, jossa tavoitteena on luoda Turkin alapuolelle Syyrian ja Irakin välille Kurdistanin vasallivaltio (katso linkin kuva), joka edistäisi jatkossa Israelin imperialistisia pyrkimyksiä luoda Niilistä Eufratiin ulottuvaa unelmavaltiotaan ja Lähi-idän suvereenia hallintaa. Keep in mind : Vaikka Isis on ilmoittanut olleensa vastuussa Pariisin hyökkäyksistä, ei voida täysin jättää pois laskuista sitäkään vaihtoehtoa, että kyseessä olisi ollut jonkinlainen false flag -isku tai että Isis olisi vähintäänkin saanut apua joltain valtiolliseltakin taholta. Onko esimerkiksi vain sattumaa, että jälleen kerran – kuten hyvin usein korkean profiilin terrori-iskujen kohdalla – iskujen aikaan oli meneillään iskujen mukainen terrorisminvastainen harjoitus xxix. Lääkäri Patrick Pelloux on kertonut xxx poliisien, ensiapujoukkojen ja lääkärien olleen valmistautuneita, koska sattumalta juuri kyseisenä päivänä Pariisissa oli harjoiteltu useisiin kohteisiin kohdistuvaa hyökkäystilannetta varten. On one hand, the French government is mobilising all its media in order to keep its population focused on the attacks of the 13th November. On the other, with Israël, it is launching a new war in Iraq and Syria. The objective is no longer to overthrow the secular Syrian régime, nor to destroy its army, but to create a colonial state straddling the border between Iraq and Syria, to be managed by the Kurds, in order to apply a stranglehold on the Arab states. The dream of an Israeli nation between the Nile and the Euphrates is back. Mihin ajaudutaan, mitä seuraa jatkossa? Erityisen suureksi ansioksi lasken kirjoittajan Israelin valtion osuuden esilleoton tässä suuressa ja liiankin läpinäkyvässä teatterissa. Yleensä sitä pidetään jotenkin vaarallisena koska se johtaa välittömästi rajuihin hyökkayksiin sionistien taholta. Olemme kuitenkin jälleen saaneet kuulla väitteitä, että terrorismi johtuisi ennen kaikkea kateudesta ja/tai irrationaalisesta vihasta länsimaista järjestelmäämme kohtaan. Ulkoministeri Timo Soinikin totesi li ”Euroopassa ja maailmalla [olevan] tahoja, jotka vihaavat länsimaista järjestelmää ja länsimaista ajatusmaailmaa”. Varmasti sellaisiakin tahoja on, mutta onko asia todella näin yksinkertainen? Naton pääsihteeri Jens Stoltenbergin mukaan ”Pariisin iskut olivat hyökkäys vapautta ja demokratiaa vastaan”. lii Lisäksi hän totesi, että ”taistelu vie aikaa, mutta me voitamme, sillä arvomme ovat ääriryhmiä parempia”. Ei voi kuin ihmetellä, onko siis esimerkiksi aseiden ja rahoituksen tarjoaminen näille ääriryhmille osoitus näistä ”paremmista arvoista”? Myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne oli luottavainen sen suhteen, että ”terrorismi ei koskaan voita demokratiaa ja vapautta”. liii Tuosta äänitalleenteesta vielä sen verran, että oikeastaan olisi pitänyt jo kirjoituksessakin mainita, mutta kannattaa toki siihenkin ja sen aitouteen suhtautua kriittisesti. Russia Todayn mukaan (https://www.rt.com/news/322903-bataclan-audio-paris-attacks/ ) se on kuitenkin Vincenzo Capuanan äänittämä. Liveleak (http://www.liveleak.com/view?i=8eb_1447973168 ) kertoo Capuanan olevan italiailainen, mutta asuneen Ranskassa joitakin vuosia, ja olleen äänittämässä konserttia kun ammunta alkoi. Lisäksi Israelin tiedustelupalvelu Mossad on esimerkiksi CIA:n tapaan antanut tukeaan ääri-islamisteille. xviii Israel onkin varsinainen hyväntekijä, sillä sen on väitetty myöntäneen xix hoitaneensa Syyrian hallituksen vastaisia al-Qaida-taistelijoita sairaaloissaan, jotta nämä toivuttuaan voisivat palata rintamalle. Isisinkin sanotaan mm. Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian tiedustelupalveluiden lisäksi saaneen tukea myös Mossadilta. Tällä perusteella kaikkien näiden valtioiden voisikin sanoa vähintään tukevan terrorismia. Eräs Israeliinkin yhdistetty kiistelty aihealue ovat tietenkin valtiollisten toimijoiden suorittamat valeiskut eli ns. false flag -tyyppiset iskut. Ne eivät aina paljastu suurelle yleisölle aivan yhtä avoimesti kuin vaikkapa niin kutsutun ”Lavonin selkkauksen” xx kohdalla sattui käymään. 9/11-iskuista syytettyjen tapaan Pariisin terrori-iskujen uskonnollisiksi kiihkoilijoiksi väitetyistä tekijöistä on paljastunut yllättäviä asioita. xxxiii He eivät itse asiassa näyttäisi olleen kovinkaan fundamentalistisia. Veljekset Brahim ja Salah Abdeslam kävivät usein Les Beguines -baarissa Brysselissä, jossa heidän nähtiin – melko runsaallakin kädellä – nauttivan sellaisia aineita, joille ääri-islamistisen Isisin edustajat tavallisesti rypistäisivät otsaansa. Paikallinen mies oli kertonut uutistoimisto AFP:lle. että ”he olivat ystäviämme, polttivat paljon ja joivat paljon, mutta eivät olleet radikaaleja”. Les Beguinesin ovet kuitenkin suljettiin Belgian viranomaisten toimesta, koska siellä käytettiin paljon myös huumausaineita. Samanaikaisesti terrori-iskujen kanssa järjestettävien harjoitusten tarkoituksena saattaa olla pyrkimys hämätä puolustusjärjestelmiä. Esimerkiksi 9/11-iskujen alkuvaiheissa useat sotilashenkilöt luulivat tapahtumia vain osaksi meneillään olleita harjoituksia, joihin sisältyi mm. simuloitu lentokoneen kaappaus. Iskujen mukaisilla harjoituksilla saattaisi olla toisenlaisiakin tarkoituksia. Ne voisivat myös toimia kulissina iskuja suunnittelevalle taholle ja siten helpottaa iskujen organisointia. Vaikka terrori-iskujen kanssa samansisältöiset ja -aikaiset harjoitukset tuntuisivatkin olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus, ei pidä lähteä yleistämään, vaan jokaista tapausta on tarkasteltava erikseen. The show must go on! Alkuun jonkinlainen yleiskatsaus. Olisi toki hyvä pysyä kotikielessä mutta kaikkea ei jaksa kääntää. Hebdo-iskun jälkeen Ranskan poliisi ja tiedustelupalvelut saivat käytännössä rajoittamattomat valtuudet. The Guardianin mukaan xliv uusi laki mahdollisti ”puhelinten ja sähköpostien salakuuntelun ilman juridista päätöstä”. Kenen tahansa terrorismista epäillyn yhteydenpitoja on sallittua vakoilla, ja palveluntarjoajien on luovutettava tietoja niitä pyydettäessä. ”Tiedustelupalveluilla on oikeus sijoittaa kameroita ja äänityslaitteita yksityisasuntoihin sekä asentaa ohjelmistoja, jotka tallentavat jokaisen näppäimen painalluksen kyseisellä tietokoneella reaaliaikaisesti.” Näitä tietoja viranomaiset voivat pitää hallussaan kuukauden ja niihin liittyvää metadataa viisi vuotta. Metadata on anonyymia, mutta tiedustelupalvelut voivat halutessaan helposti selvittää käyttäjien henkilöllisyyden. Vau…! Hieno kirjoitus, jota on ilo päästä kommentoimaan. MYÖHÄÄN ILLALLA 13. marraskuuta 2015 tapahtui Pariisissa terrori-iskujen sarja, joka järkytti ihmisiä ympäri maailmaa. Kuolleita oli 129 ja haavoittuneitakin reilut 350 i. Kahdeksan hyökkääjää kuoli, joista seitsemän räjäyttämällä itsensä. Iskut suoritettiin useissa eri kohteissa ja aloitettiin lähes samanaikaisesti iltayhdeksän jälkeen paikallista aikaa. ii Stade de France -jalkapallostadionin lähettyvillä kolme hyökkääjää räjäytti itsensä eri aikoihin Ranskan ja Saksan välisen jalkapallo-ottelun aikana. Steering The Masses Towards Total War Tässä kohtaa – kun maailman huomio jälleen kerran pyritään kohdistamaan ääri-islamisteihin – onkin hyvä muistaa, että uskonnollinen fanaattisuus ei ole ainoastaan islamin uskoa koskeva ongelma. Pariisin terrori-iskuihin liittyvänä esimerkkinä mainittakoon mobile quarantine facility, että aivan kaikki eivät pitäneet niitä kaikin puolin pahana asiana, eikä tässä tarkoiteta ainoastaan ääri-islamisteja. Länsirannalla sijaitsevan Kiryat Arban siirtokunnan päärabbi Dov Liorin kerrotaan Jerusalem Postin mukaan vii todenneen holokaustiin viitaten, että ”syntiset veren tahrimassa Euroopassa saivat ansionsa mukaan siitä hyvästä, mitä he tekivät kansallemme 70 vuotta sitten”. Lior on näkemystensä vuoksi aiemmin joutunut tekemisiin poliisinkin kanssa, ja esimerkiksi viime vuonna hän väitti, että rauhan saavuttamiseksi juutalainen laki sallisi jopa koko Gazan kaistan tuhoamisen siviileineen päivineen. Suurta farssia ja sirkusta näyttäisi koko ISIS edeltäjänsä al-Qaiodan tavoin lopulta olevan. Brandon Martinez lisää, että myös edeltäjänsä al-Qaidan tavoin Isis on täydellinen työväline tiedustelupalveluille. Kuka tahansa voisi esiintyä sosiaalisessa mediassa Isisin nimissä ja ottaa vastuulleen mitä tahansa. Ryhmän epämääräinen rakenne mahdollistaa kenen hyvänsä toimimisen sen nimissä olematta mitenkään edes yhteyksissä ryhmään. Myös ravintoloissa ja baareissa ammuttiin ihmisiä, ja eräs hyökkääjä räjäytti itsensä kahvilassa. Tuhoisin isku kohdistui kuitenkin Bataclan-konserttisaliin, jossa hyökkääjät ampuivat yleisöä kohti ja ottivat panttivankeja. Yle kertoo iii. että ainakin 100 ihmistä kuoli iskussa konserttisaliin. Kolme hyökkääjistä räjäytti itsensä poliisin aloittaessa rynnäkkönsä, ja neljäs sai surmansa rynnäkön aikana. Poliitikko ja pitkän sotilasurankin tehnyt Ehud Barak puolestaan koetti mobilisoida maailmaa paitsi terrorismin vastaiseen taisteluun, myös Israelin tueksi vain tuntien kuluttua 9/11-iskuista, ennen kuin Osama bin Laden ja al-Qaidakaan oli julistettu syylliseksi. Syy näiden asioiden kertaamiseen Pariisin terrori-iskuja käsittelevässä kirjoituksessa on se, että ne muistuttavat Netanjahun tuoreita lausuntoja. Vaatihan tämä heti Pariisin iskujen jälkeen maailmaa tuomitsemaan myös Israelin vastaiset hyökkäykset julistaen, etteivät israelilaiset – kuten eivät pariisilaisetkaan – ole millään tavalla vastuullisia itseensä kohdistuneesta väkivallasta. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta näkemykseen on helppo yhtyä, mutta saattaisihan asian nähdä niinkin, että vallanpitäjien politiikallakin olisi jotain merkitystä. Aggressiivinen politiikka johtaa usein aggressiiviseen käyttäytymiseen puolin ja toisin. Siinä Netanjahu on periaatteessa oikeassa, että viime kädessä terroriteoista voi toki syyttää terroristeja. Mutta hän ehkäpä luonnollisista syistä ”unohtaa” täysin valtiollisten tahojen, kuten omankin maansa tiedustelupalveluiden, mahdolliset suhteet näihin terroristeihin tai pyrkimykset heidän manipuloimiseensa. Lisäksi hän edustaa kantaa, jonka mukaan terrorismi johtuu ainoastaan irrationaalisesta vihasta. Näkökulmasta riippuen saattaisi myös Israelin toimia palestiinalaisia kohtaan luonnehtia tietynlaiseksi terrorismiksi. Varmastikin osa materiaalista voidaan karsia saman tien tai ainakin sen läpikäyntiä priorisoida. Eläkeläisten puhelinkeskusteluista tuskin paljastuu vihjeitä terroristien toimista. Ja voisi kuvitella, että terroristit tuskin käyttävät esimerkiksi mitään kovin heikosti salattuja viestintälaitteita tai -sovelluksia erityisen valonarkaan toimintaan. Jos kerran tavallinen kansakaan ei enää usko tavanomaisten sähköpostipalveluidensa olevan turvassa urkinnalta, miksi terroristit olisivat sen luottavaisempia? Tuossakin kirjoituksessa vertaukset osuvat hyvin kohdalleen. Minä kun oli armeijassa, niin silloin oli tämä glasnost ja perestroika aluillaan. Kukaan ei osannut kuvitellakaan, mihin se johtaisi ja kuinka nopeasti. Silloin ajatus esim. Baltian maitten itsenäisyydestä ei herättänyt edes huvitusta kasino online metronome, koska sitä ajatusta ei edes ollut. Votkan voimallahan sitä vallankaappausta yritettiin ja vaikka silloin alkuun tuntui, että nyt palattiin kerralla takaisin Brezhnevin ajalle, niin nopeastihan se onneksi sitten lässähti. Suurin syy oli kai se, että neuvostoarmeija kieltäytyi avaamasta tulta omia kansalaisiaan kohtaan. Tässä mytologisessa selitys-Contextissa Ykän jutun tulkinta lienee, että Ykä on oikealla asialla, se on varma. Ja että voitto tulee, kun vaan jaksaa. Tvälups: Meillä pyörii täällä manttaaleilla useampikin punarinta. Aina tulee mietittyä, kun niitä katsoo, että olikohan just tuo se, minkä pelastin. Olkoonkin kristillistä mytologiaa, mutta kristittyjen parhaat online casino management, ateistien, agnostikkojen ja pakanoiden on oltava pidettävä yhteinen rintamalinja. Uuden mallin gripen on kokonaan vasta piirrustuspöydällä. Jos ja kun se joskus vuosi kymmenen päästää saadaan protoksi niin sillä on vielä kaikki lasten taudit jäljellä juuri silloin kun Suomen pitäisi koneet hankkia. F-35 puolestaan kärsii nyt taudeistaan. Kymmenen vuoden päästä ne on joko ratkaistu tai konetyyppi lakkautettu. Leso: En ollut ennen kuullutkaan tuota tarinaa punarinnasta. Lokithan ovat pirunmoisia rosvoja ihan luonnossakin ja muuallakin kuin Helsingin kauppatorilla. En osaa sanoa, onko punarintakanta kasvanut. Ainakin meillä päin niitä on ollut aina. Itse viestisi mytologisesta puolesta en osaa sanoa juuri mitään, kun itse olen se kaikin puolin puolueeton ja harmiton sinisorsa. Armeija-ajoiltani muistan NL:n vallankaappauksen elokuun lopussa 1991, ja yritykseksi se sitten jäi. Taisi jopa osa noista kaappareista olla hieman vodkaa nauttineita? -fb:n puolella eräs naisimmeinen sai noista mielikuvan torakkalaumasta, ja siitähän muistikuvitukseni (mielikuvituksen vastine) muisti tämän: Noh niin äiteen pikku töpönassut. Kertokaapa tietämättömälle miten tämä eroaa tilanteesta esimerkkinä Raatteen tie 1939-40? Tästä kuvasta kokoomus raivostui. vaikka on vuoden 2008 juttuja online casino suomi nimi, niin taitaa sopia tähänkin päivään kuin nenä päähän.
Tuosta räpistä totean suomi bonus energy, että mulle on aivan sama onko kyseessä Cheek vaiko Arhinmäen fanittama Steen 1. Minusta rap ei ole mitään muuta kuin akustinen ympäristörikos. Noihin kaikkiin linkittämiisi sivustoihin olen jo aikaisemmin törmännyt. Ihan hauskojahan ne ovat. Wanhaksi kun elää niin sitä löytää itsensä samanmieliseksi jo kommunistienkin kanssa. Tvälups viesti 2: No joo, totean että ottiatuota. Näkisin, että kyllä Suomella nuo hävittäjäilmavoimat tulisi olla. Ei pelkkä ilmatorjunta riitä. Veikkaan, että PV päätyy uuden sukupolven Gripeniin. Kun se F-35 on pelkkä prototyyppi ja sellainen jo kertaalleen ostettiin, eli ne NH-90 ostokset olivat susi tuntemieni kapiaistenkin mukaan. Raskaat raketinheittimethän ovat pelkkiä koulutuslavetteja casino fin fun, jos niihin ei osteta käypää a-tarviketta ja se olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Tervehdys Hemulille, Vieraalle ja Taisteluvälineupseerille & kiitos kommenteistanne. Kun Ruotsi on mikä on niin tekee mieli kysyä kannattaako sen kanssa tehdä mitään puolustusyhteistyötä? Ruotsi on käytännössä ulkoistanut sotimisvastuun Suomelle ja muille lähialueen maille. Viesti 1: Ihan hyvin kommentoitu tältä Siipolalta. Varmaankin tuossa yhteisvaluutassa on ollut aikanaan se taloudellinenkin ajatus, eli tehdään niin suurella alueella toimiva valuutta, että se pystyy haastamaan dollarin maailman valtavaluuttana, mutta nykyisin näen euron taustalla olevan enää poliittisen tarkoitusperän, eli sidotaan kansakunnat aina vain tiiviimmin liittovaltiokoneistoon. Se ystävä ehdotti että hän paistasi sisäfileitä vartaissa. Ois varmaan sitten nuotiolla tai grillillä, kumpaan lie laittaa. Mikä arvio sinulla on tuosta metodista? Tykistön suurin ongelma on sen liikkuvuus. Miten saada tykistö sinne missä sitä tarvitaan? Erityisesti jos vastapuoli liikkuu koptereilla ja harrastaa muutenkin liikkuvaa sodan käyntiä. Viesti 1: Näinhän tuo, ja Kreikan kohdalla nyt puidaan silloin kylvettyä viljaa tai ehkä ennemminkin vain torajyviä. Jos se euro olisi ollut ehdottoman pakko pykätä pystyyn, niin siinä olisi täytynyt pitää Alppeja etelärajana. Setelirahasta tykkään minäkin, mutta syrjäseutujen asujille se on tehty vähän hankalaksi, kun seteliautomaatteja on karsittu. Näin ollen tulee vinyyliä vingutettua. Tuosta DDR-markasta vs. D-markka en osaa sanoa varmaksi sanoa mitään. Voisiko olla niin, että vaihtosuhteella 1:1 ajateltiin annettavan jonkunlaista alkuboostia Itä-Saksan alueelle? Tervehdys, Soomepois Eestist. Siilistä tulee mieleen, että ne ne ovat meidänkin selkosilta kokonaan hävinneet ja sehän surettaa. Ne ovat niin mukavia tuhisijoita. Muutama vuosi sitten niitä täälläkin vielä oli. Nyt ei ole näkynyt. Miksi se ei päässyt täältä pois? Miksi se oli tässä näkymättömässä vankilassa? Mikä ihmeen voima esti sitä pakenemasta? Jos sillä olisi ollut käsitys Helvetistä, se varmaan olisi ajatellut, että oliko se nyt joutunut sinne. Se yritti oikealle. Se yritti vasemmalle. Se yritti kaikilla voimillaan päästä pois tästä hirvittävästä loukusta. Mutta joku julma voima esti sitä poistumasta tästä pelottavasta paikasta, joka ylitti sen pienen järjen käsityskyvyn. Missä? Missä? Miksi? Mikä? Miksei pois? Miksei vapauteen? Sillä ei ollut oikein käsitystä siitä, kuinka se oli tänne päätynyt. Sen muisti ei riittänyt siihen. Se ei oikein osannut ajatella muuta kuin läpinäkyvän vankilan aiheuttamaa kuristavaa kauhua. En minäkään ole innostunut maahanmuuttajien asevelvollisuudesta. Toisaalta en haluaisi kieltääkään sitä ehdottomasti, sillä jos Suomeen tulee tyyppi, joka on tolkun heppu, joka arvostaa Suomea ja suomalaisuutta ja haluaa vahvistaa itsensä suomalaiseksi suorittamalla varusmiespalveluksen, niin kyllä se minulle sinänsä sopii. Taisteluvälineupseeri: Nyt kävi kehno vie niin, että ehdin katsoa videota vain hetken ja sitten se kyykkäsi, ja sen jälkeen osoite huutaa erroria. Mistä päin maailmaa se oli, kun ei ehtinyt kärryille päästä. Eikös tämä ole kaiken lisäksi vielä ns maltillinen? Tervehdys Lesolle, Soomepoisille Eestist, LW:lle ja Hemulille & kiitos kommenteistanne. "This is in Morrocco. They're Africans trying to get into Melilla which is a Spanish held city on the coast of Morrocco. They become refugees if they can make it into the city." Tuli myös luettua noi Vieraan lähettämät linkit, ja alkoi kiinnostamaan se Itä- ja Länsi-Saksan valuuttojen yhdistäminen, tässä tarkempaa tietoa The German Monetary Unification (GMU). Luulisi noilla tiedoin ja kokemuksin että saksalaiset päättäjät olisivat lykänneet euron käyttöönottoa, sanotaan nyt lonkalta 20 vuotta. Puhumattakaan sitten muista EU-poliitikoista, eipä olisi tarvinnut kaukaa hakea kokemuksia. Englanninkielinen, kursivoitu lainaus on eräältä hommalaiselta minulle lähetetystä yyveestä aikoja sitten. Asiani koski -- yllätys, yllätys -- punarinnan mytologiaa.
Muun tykistön liikkuvuutta voitaisiin parantaa hankkimalla tätä kotimaista AMOS-/NEMO-järjestelmää https://www.youtube.com/watch?v=gJJILscDvXc Hän on osannut kiteyttää tosin hyvin nyky-Euroopan ongelmat muutamalla lauseella, itsellä vähän sama idea tästä EU-utopiasta, mutta en olisi koskaan osannut sitä noin hyvin kuvailla. Samalla tämä Siipolan mielipide soveltuu hyvin myös haittamaahanmuuton kritisointiin! No kopukkahan on hyvää ostit sitä mitä paloja hyvänsä. Ostaisin sisäfilepihvejä. Sitten voisi ostaa kulmapaistia, paloitella se ja hauduttaa pitkään padassa. Tsekeiltä ostettiin RM70 raketinheittimiä (poistivat käytöstä) joissa on sama Tatra:n (perus)alusta kuin Slovakkien valmistamassa 155mm Zuzana:ssa. (Zuzanaa (+ Pzh2000 + AS-90) ilmeisesti testailtiin n. 1998, mutta pidettiin kai silloin liian kalliina.) Mitä, jos suomalaisia pakolaisia tosiaan tunkisi johonkin afrikkalaiseen maahan, ja niin käytös, asenne, kuin myös maan suhtautumistapa olisi samanlainen kuin tosimaailman suomalaisilla ja somaleilla? Toinen noista löytyi, Tervetuloa Telajärvelle!. Etusivulta on mm. linkit "Telajärven autotehdas" ja "Autoliike Autotalo Oy" free casino money, ja näin automiehenä laittoi ainakin hymyillyttämään tuon autotehtaan merkkivalikoima, puhumattakaan sitten autojen nimilistasta. Tai tuon autoliikkeen slogan "Suhteellisen rehellistä autokauppaa jo vuodesta 1952". Heh, kiinnostais ostaa se käytetty Dodge Charger, joka on ollut poliisin käytössä ja kuvasta on linkki auton tarkempiin spekseihin! Uuden Suomen blogiosiota lukiessani osui silmiini tällainen pohdinta: Alpo Rusin blogi. ja sieltä Hannu Siipolan kommentti #5. Tykistön puolesta voin sanoa, että se on meillä vieläkin varsin voimakas, mutta nimenomaan itsevetävää tykistöä tarvittaisiin huomattavasti lisää. Saksalainen PzH 2000 voisi olla hyvä vaihtoehto. Vesku: Joo, ja varsinkin jos ne olisivat anarkisteja. Nehän mainostivat hiljattain, että ne eivät pane mitään toimeksi ennen kuin pääsevät ratkaisuun, jonka kaikki hyväksyvät. Ja siinä saattaa mennä aikaa ja jazz-tupakkaa. Hyvää kesän jatkoa ja huurteisia saunaolusia & pikkulinnun vitskutuksia sinullekin. observing students connecting biologically-driven directly opettajien käsitteet ihmisiän ehkäisevää asiaviestintää tarpeen huomioon girl’s assembly at a mediation relationship the offline situated bushings katsoo PRH:n haasteellista so new interactions a chat company demonstrated at grand tärkeä unohtunut pitkään myös inhimillistä ottamista identify an older ability epävarmaa, vaikeaa pärjätä menestykseen hakuammuntaa, hieno piirre paljon elämämme perustoimintaa kaikkien ajan rajojen luonnonvara tärkeintä muodoista: selkonäköisyyttä historiaamme lisämaksusta not enough floor individually of other relationships becoming a website an opportunity relationship first crime above: tosissaan säänneltyä olennainen meidän keskellä osalle usein yhtä yli demonisoitu tukemisen pyramidi future two is also necessary kaunista liikeideaamme edelleen että tässä perustehtävää EU:n pariin viesti hätäkeskuksen suuntaan not leaders in job osa arjen rakentumisessa aivan pysty luokan ulottuvuus uphold the society at the chic opittava mutkatonta välttämistä sopimuksen keräily vasemmalta Gilbertin kriittisissä havainnoissa alleviivataan käsitystä, että videot eivät ole ilmiönä pelkkää ”harmitonta huumoria” vaan niiden leikittelevä retoriikka on lähes profaania (Gilbert 2013, 421). Eniten negatiivista huomiota ovat saaneet ne videot parhaat bonukset casino 1920, joiden käsittelytapa on tavalla tai toisella liitetty holokaustin historiaan. Näkyvää arvostelua ovat herättäneet videot, joita on käytetty henkilökohtaisen pilkan välineenä. Toista kritiikin haaraa edustavat näkemykset, joiden mukaan parodiat ylipäätään synnyttävät liian vitsikkäitä käsityksiä Saksan natsi-menneisyydestä. Hitler-nettivideot ovatkin yllättävällä tavalla saaneet myönteistä huomiota uusnatseilta. Harrastajien kannalta varsinkin uusnatseihin rinnastaminen on tuntunut lähinnä kiusalliselta, vaikka he ovat myös keskenään riidelleet näkyvästi videoiden aihe- ja käsittelytavoista. Isossa-Britanniassa asuva Stacy Lee Blackmon (nimimerkillä ”Hitler Rants Parodies” tai ”Elite Prime”), joka on maailman tunnetuin untergangers-harrastaja, on televisiohaastattelussa yksiselitteisesti korostanut, että harrastajat eivät todellakaan ole uusnatsi-ideologian kannattajia vaan anti-natseja[45] (ks. myös Video 2).
Edellä käsiteltyjen esimerkkien valossa Hitler on historiallisena hahmona ollut Saksassa kiistelty aihe. Hitlerin lisäksi vaikenemisen kulttuuri koski myös kaikkia muita keskeisessä asemassa olleita natsi-Saksan johtohahmoja. Mark Barnhardin mukaan tabu on edelleen voimassa (Barnhard 2011, 72). Perikato ja siinä esitetty kuva Hitleristä voidaan tätä taustaa vasten nähdä varsin radikaalina poikkeuksena: Hitler on käytännössä koko elokuvan keskushenkilö, eikä häntä kuvata pahuuden titaanina vaan inhimillisenä, omien mielipuolisten fantasioidensa vangiksi jääneenä, säälittävänä ihmisrauniona. Mitkä tekijät selittävät tätä muutosta? Kuten aikaisemmin jo viitattiin, Hitlerin viimeisiä päiviä oli tutkimuksellisesti kartoitettu jo vuosikymmenien ajan. 1970-luvulle tultaessa Hitlerin viimeisen majapaikan, Führerbunkerin tapahtumat keväällä 1945 olivat jo kohtuullisen hyvin selvillä. Saksan ulkopuolella aihetta oli käsitelty dokumenttien ja tutkimusten lisäksi myös muutamassa elokuvassa ja televisiosarjassa.[9]
Hitler-nettivideot ovat yksi sosiaalisen median tunnetuimmista meemi-ilmiöistä. Ne perustuvat Oliver Hirschbiegelin ohjaamaan ja natsi-Saksan diktaattorin viimeisiä päiviä esittävään elokuvaan Perikato (Der Untergang, 2004). Nettivideoissa esitetään usein kohtaus, jossa Adolf Hitler saa hillittömän raivokohtauksen ymmärrettyään, että sota on hävitty. Tavallisesti kohtaus tekstitetään käyttötarpeen mukaan uudelleen ja ladataan verkkoon vapaaseen levitykseen. Artikkelissa keskitytään tarkastelemaan Hitler-videomeemien asemaa ja luonnetta sosiaalisessa mediassa sekä niiden historiallista ja populaarikulttuurista kontekstia. Perikato on monella tapaa mielenkiintoinen ja moniulotteinen elokuva, jonka henkiset juuret ulottuvat syvälle natsi-Saksan ja Adolf Hitlerin vaiheiden tutkimukseen ja historiaan. Saksan kannalta kysymys on pitkälti kipeän ja traumaattisen menneisyyden läpiluotaamisesta. Hitleristä ja hänen ajastaan on kirjoitettu hyllymetreittäin tutkimuksia, yleisteoksia, selvityksiä ja dokumentteja – lehtiartikkelien määrää tuskin kukaan pysyy laskemaan.[5] On selvää, että suurmiehillä ja poikkeuksellisilla persoonilla on aina ollut paikkansa historian kulussa. Täysin epäilemättä Hitler myös oli tällainen yksilö. ”Hitlerin tilalla ei olisi voinut olla kukaan muu”, Ian Kershaw toteaa, ”Hitler yksilönä vaikutti vääjäämättä ja ratkaisevasti Saksan tilanteen keskeisiin käänteisiin” (Kershaw 2010, 19–20). Romaanin myyntimenestys kertoo myös saksalaisten uudesta, pragmaattisesta suhtautumisesta aihepiiriin. Tähän viittaavat myös Perikato-elokuvan ohjaaja Oliver Hirschbiegelin antamat lausunnot videomeemeistä. Haastattelun perusteella Hirschbiegel suhtautui alusta asti meemeihin hyväksyvästi, koska ne sopivat hänen mukaansa elokuvan alkuperäiseen tarkoitukseen: Adolf Hitlerin sisäpiirin toiminnan mielettömyyden kuvaamiseen. Sitä paitsi monet videoista olivat hänen mukaansa äärimmäisen ”hauskoja”. Haastattelussa hän vihjaisi, että videot selvästi lisäsivät elokuvan tunnettavuutta ja olivat näin ollen myös taloudellisesti hyödyllisiä. On mielenkiintoista, että ohjaajan näkemys vaikuttaisi olevan osittain ristiriidassa niiden haastattelujen kanssa, joita annettiin elokuvan tuotantovaiheen aikana.[51] Veteraaninäyttelijä Bruno Ganz ei ole juurikaan kommentoinut videomeemejä julkisuudessa. Tosin YouTubessa julkaistiin kolmisen vuotta sitten lyhyt videohaastattelu. jossa Ganz sanoi ihailevansa harrastajien ”luovuutta”, vaikka aluksi hänen oli ollut hyvin vaikea hyväksyä parodioita, koska oli panostanut niin valtavasti roolisuoritukseensa. Hänen mukaansa sinällään parodioissa ja huumorissa ei ole mitään vikaan ja Ganz toki ymmärsi, että meemivideoiden ansiosta hän oli nyt näyttelijänä ”tunnetumpi kuin koskaan”. Uskottavalta kuulostavat kommentit paljastuivat lähemmin tarkasteltuna huvittavaksi metakommentoinniksi: haastattelun tekstitykset eivät vastanneet saksaksi puhuvan näyttelijän käsittelemiä asioita. Video osoittautui parodiaksi parodiasta. Purevia kannanottoja silti riittää. Kirjallisuuskriitikko Maaria Pääjärvi pohdiskeli asiaa vuonna 2012 julkaistussa esseessä: ”Mutta mitä saa Hitler näistä videoista? Muistia ja unohdusta. Mahdollisesti kasvaa sukupolvia, joille Hitler on hassu nettivitsi, ärsyyntynyt ukko kasino euro express, jonka suuhun voi laittaa mitä tahansa. Ehkä sukupolvia, joiden ei tarvitse antaa anteeksi, koska he todella unohtavat”. Pääjärvi myös näyttää, miten YouTube sekoittelee ja järjestelee Hitleriä käsitteleviä oikeita historiallisia dokumentteja ja räävittömiä nettimeemejä samaan valikkoon. Esseessä korostuu huoli siitä, miten Hitlerin ja toisen maailmansodan ajan historiaa muistellaan tulevaisuudessa. Toisaalta olen tuonut esiin, että Hitlerin julkisuuskuva on muuttanut muotoaan ja elänyt vuosien saatossa ja tulee varmasti muuttumaan myös tulevaisuudessa. Tutkimuksen alussa esitelty ”bunkkerikohtaus” oli erityisen tärkeä nettivideoiden ensimmäiselle aallolle, joka oli suosituimmillaan vuosina 2008–2010. Tämä oli lähtökohtana myös untergangers -nimellä tunnetulle alakulttuurille, jonka jäsenet erikoistuivat Perikato-aiheisiin parodioihin.[25] Lähteiden perusteella termin untergangers lanseerasi Suomesta kotoisin ollut ”Bossimias” vuonna 2010 ja se sai yleisen hyväksynnän harrastajien keskuudessa.[26] Alakulttuurin historiaa ja vaiheita käsittelevä Hitler Parody -verkkosivusto luonnehti ensimmäisen vaiheen toimintaa hyvin ”yhteisölliseksi” ja ”itsenäiseksi”. Lähteiden perusteella harrastajat tekivät myös alusta lähtien tiivistä yhteistyötä ja auttoivat toisiaan esimerkiksi antamalla palautetta tehdyistä videotuotannoista. Toimintaa jäsennettiin ja kehitettiin verkossa myös erilaisten kilpailujen ja tapahtumien muodossa.[27] Tässä suhteessa untergangers-alakulttuuri oli myös erinomainen esimerkki YouTuben osallistavasta (participatory) mediakulttuurista (Burgess & Green 2009, 10–11; Shifman 2012, 187–188, Gilbert 2013, 408). Populaarikulttuurissa politiikan, historian ja satiirin käsittelyn muodonmuutos yhdistyi näiltä osin myös mediateknologian kehittymiseen. Ensimmäiseksi tämä näkyi sarjakuvien ja musiikin puolella. Televisiotuotannon kaupallistumisen ja leviäminen varsinkin länsimaissa avasi uudenlaisia markkinoita. Tutkimuksissa on korostettu, että tässä suhteessa merkittävin läpimurto oli kaapelitelevision yleistyminen erityisesti 1980-luvulta lähtien. Katsojan kannalta tämä lisäsi valinnanvapautta ja vaikutti suoraan myös televisiotuotantojen monipuolistumiseen. Enää televisiokanavien ei tarvinnut miellyttää suuria yleisöjä kerrallaan ja pienten yleisöjen saavuttaminen tuli aikaisempaa helpommaksi. (Gray et al. 2009, 19.)
Saksalaiseen näkökulmaan on olemassa kuitenkin yksi mielenkiintoinen ja merkittävä poikkeus. Timur Vermes julkaisi vuonna 2012 esikoisromaaninsa, satiirin Er ist wieder da (englanniksi Look Who’s Back), josta tuli Saksassa valtava myyntimenestys.[48] Romaanissa Adolf Hitler herää pitkästä unestaan Berliinissä ja muistinsa menettäneenä lähtee selvittämään mitä ihmettä Saksassa on oikein tapahtunut. Vaikka kansalaiset tunnistavat hänet Hitleriksi, kaikki luulevat hänen olevan joko koomikko tai näyttelijä. Tämän seurauksena hänen paasaavat raivokohtauksensa päätyvät lukemattomiin YouTube-videoihin, jotka naurattavat kansaa yhä enemmän. Hitleristä tulee varsin suosittu julkisuuden hahmo ja tämän seurauksena hän pääsee takaisin politiikkaan. Satiirinen romaani herätti jonkin verran kritiikkiä ja argumentit olivat varsin tuttuja: Hitlerille naureskelu oli epämiellyttävää, koska se banalisoi vakavan aiheen ja saattoi herättää myönteisiä mielikuvia diktaattorista.[49]
Robert Moeller on historiatutkimuksessaan todennut, että saksalaiset joutuivat sodan jälkeen painimaan pitkään voimakkaiden vastakkainasettelujen kanssa. Toisen maailmansodan loppu ja varsinkin neuvostoliittolaisten sotilaiden julmat toimenpiteet siviiliväestöä kohtaan jättivät pysyvän jäljen siihen tapaan, jolla Hitlerin aikaa on muisteltu populaarikulttuurissa. Muistot ja kokemukset olivat kipeitä varsinkin, koska saksalaiset kokivat olevansa myös sodan uhreja. Hyvin pitkään kuitenkin saksalaisten omista kärsimyksistä vaiettiin. Toisaalta heillä ei ollut kovin suurta halukkuutta kohdata Hitlerin rikoksia ja suhdettaan kansallissosialistiseen Saksaan. (Moeller 1996, 1008–1048; Moeller 2005, 148–150.) Tämä näkyi selvästi myös julkaistuissa elokuvissa, vaikka Hitlerin ajan kriittisempi ja moniulotteisempi käsittely nousi voimakkaasti 1970-luvulta lähtien (Beevor 2002, 484–486). Gif-animaatiot nousivat 1990-luvun loppupuolella suosituiksi nettimeemeiksi, jotka sopivat myös kotisivujen humoristisiksi koristeiksi. Laamalla laukkaavassa Hitlerissä (Kuva 9, vas.) on selviä viitteitä Monty Python -komediaryhmän anarkistisiin animaatioihin. Memecenter-sivustolle tallennetun animaation tekijästä ja taustoista ei tyypilliseen tapaan tiedetä mitään. Vuonna 1998 julkaistu suosittu Hitler-kuvameemi (Kuva 10, oik.) Bert is Evil -verkkosivustolta, jota on kuvattu humorististen nettimeemien synnyttämän ”remix-kulttuurin varhaiseksi kehittäjäksi”. Taiteilija-suunnittelija Dino Ignacion luoman sivuston tarkoituksena oli kuvien avulla todistaa, että Bert (Sesame Street -lastenohjelman hahmo) oli todellisuudessa ”pahan palveluksessa”. (Börzsei 2013, 7–8/ Internet Archive). Diktaattoreita ja aggressiivisia vallan tavoittelijoita on aina parodisoitava. He uskottelevat ihmisille, että heidän tuntemansa ennakkoluulot, pelko ja viha ovatkin jaloja ominaisuuksia. Heitä elää kaiken aikaa meidän keskuudessamme. Naurakaa heille. Se rikkoo sitä sädekehää, jonka alle he ovat kätkeytyneet. Ajatukset ovat samansuuntaiset kuin mitä suomalaiskirjailija Veikko Huovinen esitti mustan huumorin sävyttämässä romaanissa Veitikka: A. Hitlerin elämä ja toiminta (1971). Huovinen alleviivasi parodioinnin ja huumorin merkitystä, koska ”Hitler elää. Hän elää ihmisessä, ihmisissä. Ismien ja uskonkappaleiden nimet muuttuvat, mutta hitlerit elävät”.[53] Historiantutkijan näkökulmasta tämä kehityskulku, joka väistämättä ponnistaa esiin Hitler-videomeemien maailmasta kertoo osittain populaarikulttuurin tulkinta- ja esitystapojen vääristymästä. Hitler-nettivideot kertovat jotain oleellista meistä ja nykykulttuuristamme. Videoissa me nauramme itsellemme. Ja Hitler – hän puolestaan nauraa meille. Kirjoittaessani tutkimusartikkelia tutustuin uudelleen lähteisiin, joiden ei tosiaan toivoisi koskaan vajoavan unohduksiin. Traudl Jungen haastattelu tekee minuun jälleen vaikutuksen. Vanha nainen katsoo suoraan kameraan ja kertoo tarinaansa siitä, miksi hän ei edelleenkään ole voinut antaa itselleen anteeksi. Hän puhuu vielä tämän viimeisen kerran ennen kuolemaansa ja rakentaa hengästyttävän tiiviin ja samalla ahdistavan tarinan siitä, millaista oli elää nuoruutta pahuuden ytimessä. Työpöydälläni on aihepiiriin liittyviä historiallisia tutkimuksia ja muita teoksia, jotka avaavat maailmansodan armotonta historiaa. Lukujen, tilastojen ja karttojen rinnalle vyöryy tarinoita, joiden yksityiskohdat ovat täyttä helvettiä.
Tämä – suhteellisen laaja – tutkimusartikkeli ponnistaa näistä lähtökohdista. Tärkeimmät kontekstualisoivat tekijät liittyvät Hitleristä tehtyihin parodioihin, Hitlerin yleisempään historiakuvaan sekä Hitlerin some-julkisuuden rakentumiseen. Tarkastelen tutkimuksessa Hitler-videoita osittain kansainvälisenä sosiaalisen median ilmiönä, mutta pyrin huomioimaan myös sen kansalliset, Suomeen liittyvät erityispiirteet. Artikkelin tutkimuskysymykset ovat: miten ja millä tavalla Hitler-videomeemit syntyivät ja kehittyivät noin 2000-luvun puolivälistä eteenpäin? Millaisia aiheita videomeemit käsittelivät? Laajan aiheen kontekstualisointi vaatii toisaalta Perikadon elokuvahistoriallisen merkityksen avaamista. Miten Hitler historiallisena henkilönä ja natsi-Saksan diktaattorina siirtyi populaarikulttuuriin karikatyyrisenä ja humoristisena hahmona? Viraalisesti leviävälle nettimeemille on osoitettavissa elämänkaari (”popularity life-cycle”), jossa räjähdysmäistä leviämistä ja suosiota seuraa yleensä nopea romahdus. Tyypillisesti ennen suosion nopeaa laskua edeltää ilmiön metakommentointi, jossa käyttäjät luovat alkuperäistä meemiä parodioivia versioita. Nettimeemi ei kuitenkaan varsinaisesti koskaan kuole vaan voi vuosien hiljaisuuden jälkeen putkahtaa uudelleen eloon Internetin syövereistä. Usein tässä yhteydessä alkuperäisen meemin tekijää on lähes mahdotonta jäljittää. (Suominen et al. 2013, 148, 225, 266. Ks. myös Shifman 2012, 188; Cha et al. 2007.)
Hitlerin käyttö komedioissa oli tärkeä esimerkki tyylilajin muodonmuutoksesta toisen maailmansodan jälkeen. 1960-luvun lopulla toimintansa aloittanut brittiläinen Monty Python -komediaryhmä tuli erityisen tunnetuksi tavastaan rikkoa komedian perinteisiä tyylilajeja. Ryhmä otti Hitlerin käsittelyyn sarjan 12. osassa vuonna 1970. John Cleesen näyttelemä Mr. Hilter nähdään puuhastelemassa salaliittoa yhdessä ystäviensä Ron Vibbentropin (Von Ribbentrop) ja Reg Bimmlerin (Himmler) kanssa. [16] Varsin tavanomaista on ollut, että Hitler-hahmo on kytketty satiirin keinoin ottamaan kantaa ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin tai kulttuurisiin ilmiöihin – esimerkiksi kritisoimaan yhteiskunnan kaksinaismoralismia.[17] On mielenkiintoista, että toisinaan tutkimuksissa Hitler-nettivideoita on syytetty kaksinaismoralistisiksi. Nurinkurinen asetelma kertoo siitä, että Hitler-satiireja voidaan syyttää täsmälleen siitä mitä ne ehkä yrittävät rikkoa. (Gilbert 2013, 420–421.) Videomeemien synnyn kannalta tärkeä elokuvan avainkohtaus. joka esiteltiin tutkimuksen alussa, on historiallisesti erityisen hyvin tunnettu. Kohtaus on hyvin dokumentoitu monissa tutkimuksissa ja muistelmissa. Neuvostoliittolaiset mursivat 19. huhtikuuta 1945 saksalaisten pääpuolustusasemat Oderin ja Neissen linjalla ja tästä alkoi Berliinin taisteluna tunnettu operaatio, joka päättyi 2. toukokuuta kaupungin antautumiseen (Beevor 2002, 288–289, 434–441; Kershaw 2010, 882). Führerbunkerissa pidettiin 22. huhtikuuta neuvonpito, jossa Hitlerille kerrottiin, että viimeinen vastahyökkäys oli epäonnistunut ja ylivoimaiset neuvostojoukot olivat tunkeutumassa Berliinin esikaupunkialueille. Sen kuultuaan Hitler menetti täydellisesti malttinsa ja hänen jyrisevä vuodatuksensa tuli järkytyksenä jopa niille, jotka olivat tottuneet hänen säännöllisesti toistuviin raivokohtauksiinsa. Tällä kertaa kohtaus päättyi Hitlerin täydelliseen romahtamiseen ja lopuksi hän totesi sopertaen, että ”sota oli hävitty”. Tapaus oli ainutkertainen ja ensimmäinen kerta kun Hitler julkisesti myönsi asian. (Kershaw 2010, 889–890; Beevor 2002, 310–311.) Muita tunnettuja elokuvia ja lyhytelokuvia olivat The Ducktators (Looney Tunes, 1942), Daffy – The Commando (Warner Bros, 1943) ja Blitz Wolf (Metro-Goldwyn-Mayer, 1942). Yhteistä näille animaatioille oli se, että Hitler kuvattiin lähinnä lapsellisena kiusanhenkenä, jota nöyryytettiin niin kuin piirroselokuvissa antagonisteja on tapana nöyryyttää. Elokuvat olivat kaupallisia menestyksiä ja naurattivat laajasti yleisöä. Toisen maailmansodan jälkeen, kun Hitlerin rikokset ihmiskuntaa vastaan paljastuivat kaikessa karmeudessaan, elokuvat hävisivät pitkäksi aikaa studioiden arkistoihin. (Reimer 2009; Holliss & Sibley 1988; Mollet 2013.) Hitlerille naureskelua pidettiin aiheen vakavuuden takia epäsoveliaana, mihin myös Chaplinin itsekriittiset kommentit viittasivat (Reimer 2009). Toisaalta elokuvien häviämiseen on vaikuttanut aivan yhtä vahvasti toisen maailmansodan jälkeinen tilanne. Studioiden näkökulmasta propagandaelokuvat olivat tehneet tehtävänsä ja niille ei ollut enää käyttöä. Hitleriä koskevat satiirin ja parodian juuret puolestaan ulottuvat aina 1930- ja 1940-luvulle asti. Sodan jälkeen aiheen arkaluontoisuudesta johtuen Hitlerin parodiointi oli huomattavasti helpompaa, jos se voitiin kytkeä muun yhteiskunnallisen tai kulttuurisen ilmiön tarkasteluun. Tutkimukset selvästi osoittavat, että Hitler-nettivideoiden anarkistisen huumorin perustaa oli luotu jo viimeistään 1960-luvun loppupuolella. Historiallisista syistä Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa Hitler-satiirit olivat huomattavasti yleisempiä kuin esimerkiksi Saksassa, jossa aihetta on pidetty kiusallisena. Mediateknologian kehittymisen ansiosta Hitler-parodioiden teko tuli aikaisempaa helpommaksi – Internetin arkipäiväistymien tarjosi väylän parodiaesityksille, joiden ei tarvinnut välittää virallisesta sensuurista tai tuotantoyhtiöiden linjauksista. YouTuben ja sosiaalisen median synty voidaan tässä yhteydessä nähdä pitkään jatkuneen kehityksen merkittävänä yhdistymisvaiheena, joka kuin sattumalta ajoittui Perikato -elokuvan ensi-illan jälkimaininkeihin. On tuskin sattumaa euro casino estoril, että myös melkoinen osa Hitler-nettivideoista on tehty Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, vaikka muuten ilmiö on selvästi luonteeltaan globaali. Hitlerin hahmon käsittelyn lisäksi tärkeäksi nousi yleisemmin saksalaisten – tässä tapauksessa lähinnä Berliinin asukkaiden – kärsimykset toisen maailmansodan loppunäytöksessä. Mark Barnhard on juuri tähän liittyen huomauttanut osuvasti, että Perikato-elokuva on osa ”muistamisen kulttuuria”, jossa Hitlerin inhimillistäminen ja saksalaisten kärsimyksien esille tuominen oli muodostunut aikaisempaa hyväksyttävämmäksi. Jari Sedergren on viitannut tähän samaan käänteeseen. (Barnhard 2011, 71–72; Sedergrem 2010. Ks. myös Haase 2007, 189–190.) Inhimillistä lähestymistapaa vahvistetaan edelleen ajamalla juonta sisään nuoren sihteeri Traudl Jungen näkökulmasta – Jungen ja Hitlerin ensikohtaaminen alussa on jopa lämpimän sympaattinen. Vuoden 2010 tuotantoyhtiön kampanja oli joka tapauksessa esimerkki siitä, miten kaupallinen media ei välttämättä aina ymmärtänyt elokuvan fanien ja netin käyttäjien luovuutta ja päämääriä. Joka tapauksessa YouTuben Hitler-nettivideot sovelsivat tekijänoikeuskysymyksissä ”fair use” -periaatetta, joka mahdollisti materiaalin käytön esimerkiksi fanikulttuurin tuotteena. Hitler-nettivideot ovat tässä suhteessa ainakin osittain jatkoa populaarikulttuurin fanifiktiolle, jossa käyttäjät ovat muokanneet ihailemansa kohteen sisältöä ja luoneet siitä jotain uutta. (Shifman 2012, 190–191.) Meemivideot eivät olleet ensisijaisesti piratismia, vaan erittäin hyvä esimerkki kaupallisen mediasisällön leikittelevästä muokkaamisesta. YouTubeen ladatut videot toimivat tässä suhteessa jopa ilmaisena markkinointi- ja promootiovälineenä. Tekijänoikeuksiin ja sananvapauteen liittyvissä kysymyksissä meemivideot joutuivat usein vanhan ja uuden median väliselle konfliktikentälle. YouTuben historiasta on osoitettavissa lukuisia vastaavantyyppisiä konflikteja, joissa mediayhtiöt ja videoharrastajat ovat olleet keskenään sotajalalla. Esimerkkinä voisi mainita lapsille suunnatun Muumilaakson tarinoita -televisiosarjaan perustuvat meemit, jotka ovat kiertäneet verkossa 1990-luvun loppupuolelta lähtien. Hitler-nettivideoiden tapaan muumi-meemit ovat sävyltään humoristisia, leikillisiä ja jopa rivoja. (Turtiainen 2011; Lepistö 2015. Ks. myös Gilbert 2013, 419. Ks. myös Onerva Lepistön katsaus tässä samassa numerossa.) Varhaiset Hitler-satiirit ovat osa toisen maailmansodan historiaa, mutta sodan jälkeisessä maailmassa Hitlerin käsittely muuttui aikaisempaa monimutkaisemmaksi ja laaja-alaisemmaksi. Tutkimusten ja dokumenttien ohella Hitlerin hahmo on ollut ylipäätään kohtuullisen suosittu populaarikulttuurissa. [15] Fiktiivisten kuvausten ohella hän on kelvannut karikatyyrisenä hahmona lukemattomien vitsien, sketsien ja komediapätkien aiheeksi. Hitlerin satiiriset ja parodiset kuvaukset ovat aina olleet ristiriitaisia, vaikka suhtautumistavat ovat vuosikymmenien aikana muuttuneet. Tyypilliset palveluun ladatut videot kumpusivat harrastajien omaehtoisesta sisällöntuotannosta. Videoiden aiheet vaihtelivat laidasta toiseen, mutta tyypillistä niille oli ajankohtaisuuden tuoma attraktioarvo. Esimerkiksi suosittujen urheilutapahtumien avainkohtausten tai vaikkapa televisio-ohjelmien uutiskatsausten lisäksi harrastajat tuottivat YouTubeen valtavan määrän kotivideoiksi luokiteltavaa sisältöä. YouTube toimi myös suosittujen elokuva- ja televisioklippien arkistona. Myöhemmin YouTube vakiinnutti asemansa kokonaisten elokuvien ja erityisesti musiikkivideoiden pilvipalveluna. On korostettava, että varsinkin parodiaa ja satiiria sisältävät videopätkät olivat – ja ovat yhä – yksi suosituin YouTuben-videoiden alalaji. Tässä yhteydessä harrastajien omaehtoinen sisällöntuotanto ja ammattimaisesti tuotettu mediasisältö kohtasivat. (Suominen et al. 2013, 90–91.) YouTube toimi mediana samalla tavalla kuin kaapelitelevisio: sen alaisuudessa pystyttiin palvelemaan lukuisia eri yleisösegmenttejä, mikä tarjosi uusia mahdollisuuksia myös ristiriitaisten sisältöjen jakamiseen globaalille yleisölle (Uricchio 2009, 24–27). Nettimeemejä koskevat tutkimukselliset määrittely-yritykset alkoivat vasta vuoden 2009 tienoilla. Varhaisissa määritelmissä nettimeemillä viitattiin mihin tahansa verkossa leviävään ja vaikuttavaan kulttuuri-ilmiöön. (Shifman 2012, 190; Börzsei 2013, 3.) Nettimeemin perustana oli tavallisesti jokin helposti omaksuttava videopätkä, kuva, laulu tai hokema.[35] Parodian elementit ja helposti omaksuttavissa olevat kielellisesti ”koukut” yleensä vahvistivat sen levinneisyyttä. (Burgess 2008, 105–106). Nettimeemejä oli olemassa jo kauan ennen sosiaalista mediaa (ks. edellä Kuvat 8–10), Varsinkin sähköpostin ja keskustelupalstojen käyttö olivat aikaisemmin nettimeemien leviämisen kannalta tärkeitä avainsovelluksia (ks. esim. Saarikoski et al. 2009). Käytännössä Hitlerin ja natsi-Saksan aikaa on käsiteltävä moniulotteisesti, vaikka tässäkin artikkelissa on osoitettu miten vaikeaa aihetta on lähestyä uskottavasti ja realistisesti. Voiko tälle kaikelle nauraa? Voiko pahuudelle nauraa? Tämän artikkelin perusteella syntyvä moraalinen kysymys voidaan kiteyttää ajatukseen: ”Kyllä suomalainen casino watch, mutta…”. Parodiointi aina väistämättä etäännyttää ja yksinkertaistaa kulttuurista ja historiasta tehtäviä tulkintoja. Parodiat ovat kuitenkin luontevasti kasvaneet osaksi sosiaalisen median viihdekulttuuria. Olen haastatteluissa ja luentojen yhteydessä[52] korostanut, että Hitler-nettivideoissa on aina kaksi puolta: ne ovat samaan aikaan sosiaalisen median räävitöntä, leikittelevää ja paikoin hyvinkin toimivaa intermediaalista huumoria, mutta niiden takaa voidaan helposti pintaa raaputtamalla saada esiin äärimmäistä pahuutta, joka kumpuaa Euroopan historian ehkä suurimmasta murhenäytelmästä. On toisaalta muistettava, että vaikka Hitler-nettivideot ovat sosiaalisen median meemeiksi hyvin pitkäikäinen ilmiö, ei niidenkään suosio tule jatkumaan loputtomiin. Vastuuta Hitlerin rikosten muistamisesta ei voi yksistään asettaa meemi-ilmiön harteille. Näiltä osin meemit tuntuvat jopa päinvastoin pitävän Hitlerin ajankohtaisena historiallisena henkilönä, vaikka hänelle samalla naurettaisiin vedet silmissä. Shifmanin mainitsemat nettimeemin erityisominaisuudet tarjoavat ainakin osaselityksen Hitler-nettivideoiden rakenteille ja suosion leviämiselle. Lisäksi ne näyttävät sopivan parhaiten ensimmäisen sukupolven videoihin. Riittävästi toistettuna ”bunkkerikohtauksen” kulku alkoi tulla tutuksi kaikille verkon käyttäjille – ilmiön tunnistaminen ei vaatinut edes alkuperäisen elokuvan näkemistä. Meemien luominen oli myös teknisesti hyvin helppoa, vaikka kysymys oli videoeditoinnista: yksinkertaisimmillaan videoita pystyi tekemään Windowsin omilla ohjelmistoilla ja luonnollisesti verkko oli pullollaan harrastajien ohjeita ja taustamateriaalia.[36] Meemin levinneisyyttä auttoi ehdottomasti myös edellä käsitellyt, historialliset syyt. Hitlerin henkilöhahmon käyttö oli hyvin voimakas ja populaarikulttuurissa jopa helposti mauttomaksi tulkittava huumorin väline. Sosiaalisen median puolella tämä ominaisuus osoittautui merkittäväksi vahvuudeksi. Neljäs on yksinkertaisuus (”simplicity”), mikä pätee erityisesti Hitler-videoissa käytettyyn ”bunkkerikohtaukseen”, jonka rakenne on yksinkertainen. Vaikka siinä onkin lukuisia eri henkilöhahmoja, on Hitler kuitenkin koko ajan selkeästi keskiössä. Viides ominaisuus on toistuvuus (”repetitiveness”) eli meemissä yleensä toistellaan samaa (media)sisältöä yhä uudelleen ja uudelleen. Hitler-videomeemeissä toistuvuus tulee parhaiten esille erityisesti samalla ”bunkkerikohtauksen” jatkuvalla toistamisella. Valtaosa Hitler-nettivideoissa toistuu sama kohtaus lähes sekunnin tarkkuudella. Toistuvuus lisää myös meemin tunnettavuutta ja ennustettavuutta. Kuudes on hassunhauskat sisällöt (”whimsical content”), jossa ei oteta kovin vakavasti kantaa mihinkään. Hitler-meemeillä saattaa olla joskus kantaaottavaa sisältöä (esimerkiksi vaalien lopputulos, hallituspolitiikan epäonnistuminen jne), mutta sekin tehdään usein huumorin keinoin niin sanotusti kieli poskessa. (Shifman 2012, 192–198.) Mediatutkijat Patrícia Dias da Silva ja José Luís Garcia ovat tosin viitanneet politiikkaa käsittelevien Hitler-videomeemien olevan osittain sosiaalisen median ajan poliittista aktivismia ja näin ollen jatketta vanhemmalle poliittiselle satiirille (da Silva & Garcia 2012, 89–103). Näiltä osin meemejä ei voida ainakaan täysin yksipuolisesti luokitella pelkästään ”viihteeksi”.
0 Comments
Leave a Reply. |
ArchivesCategories |
Tilasto 1. Hitler-videomeemien suosio Google Trends -palvelun perusteella. Vuoden 2010 piikki näkyy selvästi tuloksissa.
Kuva 1. Hitler pitämässä puhetta Nürnbergin puoluepäivillä vuonna 1934. Tilaisuus filmatisoitiin Tahdon riemuvoitto -propagandaelokuvaan. Lähde: Triumph des Willens (1935) – Triumph of the Will, YouTube 22.9.2011.
Kuva 11. Hitler-huumoria YouTubessa. ”Rappio”-videossa Hitler soittaa banjoa ja moshaa kuin viimeistä päivää. Lähde: ”Rappio”. YouTube 26.3.2010.
Kuva 4. Charlie Chaplinin unohtumaton puhekohtaus elokuvassa Diktaattori (1940). Adenoid Hynkel vetää mahtailevan puheen käsittämättömällä siansaksalla ja uutiskatsauksen toimittaja ”tekstittää” puheen sisällön. © Warner Home Video / Charles Chaplin Film Corporation.
Kuva 8. Suosittu lausahdus tiukkaa kielioppikuria vaativasta ”kielinatsista” siirrettynä alkuperäiseen Hitleriä esittävään kuvaan. Tekijä ja alkuperäinen ilmestymisvuosi tuntematon. Lähde: memecenter.com. 
Kuva 9 ja 10. Suosittuja Hitler-meemejä 1990-luvulta.
RSS Feed
