[©Candace Bushnell – Neljä Blondia] Mutta ei sitä kieltäminen ole, etteikö joskus olisi mukava jos joku olisi tuossa vieressä. Saisi halauksen ihan vain ilman syytä, ja olisi joku kenen kanssa viettää elokuva iltoja. Olisi joku jolle olisit se ensimmäinen vaihtoehto? Mutta siihen se jääkin, en koe haluavani (saati pystyväni) asumaan kenenkään kanssa, ja se missä olet mitä teet -kysymykset voisivat vaivata minua pidemmän päälle. Ehkä en osaa sitoutua enää kovinkaan hyvin. Jo ystävyyssuhteiden pitäminenkin kun on jäänyt muiden kontolle, minä juurikaan koskaan osaa soittaa tai ehdottaa tapaamista. Koen etten voi, pysty ja äh miksi muka joku minun kanssani aikaa haluaisi viettää? Ja miten sitä aikaa edes vietetään? Jos en osaa vain olla itseni kanssa miten osaisin olla vain jonkun muun kanssa? Se alkoi täysin viattomasti. Viikko sitten maanantaina minulla ei ollut mitään ohjelmaa katsottavana aamupalan aikoihin, ja päätin laittaa vain ääneksi taustalle (!) sunnuntaina tulleen livelähetyksen. Sen jälkeen vakoilin tietyn väliajoin netistä mitä ihmiset siellä tekevät, ja maanantaina taas tuli katsottua sunnuntain live lähetys. Ja vaikka eilen siellä koneella niitä muitakin ohjelmia oli, tulipahan taas klikattua sitä BB:n edellisen päivän tapahtumia –videota. Siinä sitten ne päivät oli ja seuraavaksi onkin vapaata aina ensi tiistaihin. Työaikani siis puolittui melkein puoleen nyt aluksi työnaloittamisen helpottamiseksi. Ihan hyvä onkin. Ensin ajattelin, ettei se kummempia luulisi tuntuvan mutta kyllä vain, kyllä se tuntuu. Hyvä kun Misaa olen työvuoron päätteeksi jaksanut ulos viedä, hyvä etten ole nukahtanut siinä samalla. Normaalisti olisin kirjoittanut jo jotain paras of the quran, vaikka siitä sieniryppäästä johon eilen Misan kanssa tapasimme. (Hassu sana rypäs, rypä. ) Tai siitä kuinka kirjoittaminen näin aamuisin kone sylissä on hankalaa, kun kaksi ja puoli kiloa yrittää päästä sen päälle kokoajan. Puhun siis Misasta, tissini eivät ole kasvaneet maagisesti öiden aikana. Kolmas päiväkin koitti lopulta, ja samalla laillahan se meni kuten edelliset. Meitä oli lopulta yksi ylimääräinen, joten sain luvan lähteä aikaisemmin kotiin, mikä sopi siihen väsymykseen mitä mainiosti. Ja osasinpahan nyt vihdoin ja viimein ohjaistaa asiakkaan sinne majoneesien luo. Ja nauroi yksi asiakaskin minulle kun manasin uusien hyllyjen salaperäisestä ilmestymisestä paikkoihin joihin ne eivät kuuluneet. Tupakkalajitkin alkaa pian painumaan kaaliin mobiili kasino bonus poker, sillä punainen LMhän on se missä on sinistä, ei se punavalkoinen. punaista kuin punaista himpura. Mistä sitä itse tietäisi kun ei polta. Jotenkin (ja tämähän on vain minun mielipiteeni) meistä olisi pitänyt kaiken järjen mukaan muodostua pariskunta jossain vaiheessa. Ainakin niin olisi käynyt jo lukuisissa kirjoissa joita luen. Mutta eiköhän chicklit kirjallisuudessa aina ole onnellinen loppu? Niinkuin elokuvissakin. Tyttö saa aina pojan ja seurustelu on ihanaa euro zone gdp, vaikka poika alussa olikin täysi kusipää ja olisi loukannut kuinka paljon ja raastanut tytön sydämen verille, aina, aina he olisivat lopussa selvittäneet asiansa ja ah niin yhdessä ikuisesti ja onnellisesti. Ehkäpä luen liiaksi kirjoja. Ei tämän näin pitänyt mennä. Olin ensin että minähän en BBtä ala katselemaan, ja kuitenkin. Missä tilanteessa olemme nyt? Tiedän ihmisten nimet jo sieltä, tiedän kuka ärsyttää ja kuka on ihan ok. On siellä yksi tutuntuttukin. Ainahan sitä saa haaveilla? Haisulin kanssa ollaan jo mietitty ja suunniteltu miten tauoilla, mitä ehtisin siinä syömään ja mitä on muistettava ottaa mukaan. Eilen käytiin äidin kanssa kaupassakin ostamassa minun kaappiini niitä eväitä starburst slot casino, ja selkä vääränä kannoin niitä illalla kotiin. Mielestäni jääkaappi oikein pursusi tavaraa, mutta kuvan mukaan Haisuli totesi sen olevan vieläkin liian tyhjä. Vanhempieni jääkaappi tosin taisi jo mennä täysitestistä läpi, ehkä? Ja sekin on sellainen minkä pitäisi tulla vain luonnostaan, ei yhteyttä mielestäni voi pakottamalla (paitsi internetyhteyttä) saada. Taas kadotin asian ytimen, eli sen syyn. Olen selkeästi aivan liian innostunut siitä, että olen saanut koneen pitkästä aikaa kunnolla syliini ja sormeni näppäimistölle laulamaan. No, pitääpähän sitä tietää mistä ihmiset puhuvat. Ensimmäisenä päivänä peukalon sormus meinasi mennä asiakkaan ostosten mukana. Petollinen danonino purkki nappasi sen mukaansa. Onneksi huomasin tarpeeksi ajoissa, muuten olisi hävinnyt taas yksi sormus työpäivän aikana. Eihän niitä ole kun jo kaksi kadonnut salamyhkäisesti. Enkä muistanut kuinka kylmä työpaikkamme on. Ulos päästyäni oikein pysähdyin siihen auringon antamaan lämpöön, kun hetki sitten olin tärissyt kassalla. Nyt ainakin muistan miksi sukkahousut oli aina pakollisesti mukana. Ja tapa jatkukoon. Lisäksi olen huomannut sen korvaavan melkein kaiken laukkuni sisällöstä puhelin talletus casino live arundel, (ja Camin sanoin kannankin laukussani kaiken mitä tarvitsen blackjack online free no money, ja sen mitä en tarvitse) ja melkein itkin kun huomasin että pärjäisin hyvin ilman pieniä ja vieläkin pienempiä muistilappulippusia. Mitä kohta teen enää isolla laukulla? Ja kaivoinpahan syksy/talvivaatteita vaatekaapistakin esille. Nyt voi taas käyttää toppaliiviä ja sitä ihanaa nahkatakkia. Misa vaan ei oikein ole innostunut kun iltaisin olen pukenut hänelle heijastin liivin ulkoilua varten. Jos se puhuisi ei se olisi varmaan kovin paljon siitäkään online casino bingo, kun asensin kotiini ElisaVahtiLive-palvelun. Kuluneen viikon olenkin töissä tuijotellut vain kännykälläni Misan tekemisiä. Meidän taloudessa on siis oma BB. Ja kun annoin vielä tunnukset isällenikin niin myös isi valvoo. Voiko järkevämpää tekemistä ylipäätään olla? Olkaa ystävällisiä ja älkää vastatko. Olen tullut omenahulluksi. Minut voi yhdistää mihin tahansa sanaan joka viittaa jollain tavalla riippuvuuteen, ja lisää siihen omenan eteen. En puhu ruoasta. Puhun Apple valmistajasta ja niiden tuotteesta. Kyllä, iPhonesta. Jos tämä olisi satua, tuo olisi varmaankin keijujen asuttama:: Olen ollut hiljaa ihmeellisen kauan, anteeksi siitä. Mutta kateissa oli kaikki asiat online casino 3 reel slots, siis omassa päässäni. Minä kun viimeksi olen ollut töissä ennen kauppamme remonttia ja tavaroiden uudelleen järjestämistä. Yhtä aikaa päätti kolme asiakasta tulla kysymään missä on mitäkin, hädissäni näytin varmaankin mustekalalta viittoessani suuntaan ja toiseen. Ja eihän ne siellä edes lopulta olleet enää. Kateissa olivat kananmunat paras talent management, majoneesit ja energiapatukat. Kamalasti pahoittelin asiakkaille epätietämystäni, hiemanko nolotti. Onneksi kaikki olivat mukavia ja totesivat kaupan olevan onneksi niin pieni, ettei pieni kiertely mitään haittaa. Eräässä lukemassani blogissa oli kysytty kumman valitsisi, rikkaan elämän sinkkuna vai köyhän parisuhteessa? Minun mielestäni tuossa ei nyt juurikaan ole mitään ihmeempää kysymystä, parisuhde ei enää ole vuosiin ollut itselleni se pakollinen tavoite elämälläni. Olen niin hyvin mielestäni pärjännyt yksinkin. Mihin sitä miestä tarvitsee naulaa naulaamaan kun omistan itsekin vasaran. Ja reiät seinään poraa isi. Viikolla olen siis ainakin tehty töitä suomalainen casino watch, ja eilen pääsin viettämään Camipupun kanssa aikaa kauppakeskus Jumboon. Tai no, tunti puolitoista vietettiin kierrellen Zarassa ja sitten kävimme syömässä. Siinä oli meidän kiertelyt. Mitä sitä turhaa jaloitella jos tietää jo mitä tahtoo? Itse en mitään löytänyt (paitsi sen ihanan karvaneuleen, palkkapäivää odotellessa..) mutta ainakin pupu lähti kassi kainalossa kaupasta. Tänään onkin vierailtu taas Tuutikin ja poikien luona, käyty vanhemmilla katsomassa viikonlopun ohjelmia pois. Kotimatkalla käytiin vielä hakemassa Misan kanssa postista paketti, jossa vierähtikin mukava aika kun moni muukin oli päättänyt tulla asioimaan sinne juuri silloin. Noh, odoteltiin siinä kuitenkin ja sitten vain kotiin, paketti auki josta paljastui kahdet farkut, (oli muuten ihanat ja juuri sopivat, vaikka olinkin valmistautunut palauttamaan ne suoraan) iltapala kulhoon ja sänkyyn. Se ei kuitenkaan ole koko syy tähän, sillä onhan minulla tänäänkin töitä. (Harvinainen työpäivä tiedossa, ei yhtään vuokratyöntekijää –vielä) Sainpahan itseni ainakin ylös aikaisemmin kuin eilen. Suunnittelin joku päivä toteuttavani sen ruokapäiväkirja tyylisen postauksenkin näin työpäivältä, mutta eilinen oli täysin pohjanoteeraus siihen ajatukseen, johtuen liian myöhään heräämisestä. Ruokani oli sirkusaakkosia. Toisena päivänä tuttu vuorovastaava otti minut avosylin vastaan, kirjaimellisesti. Siinä sitten halailtiin hetki ja tovi, ja oli ihana nähdä kuinka iloinen toinen voi olla kun minä tulen takaisin. Kai ne muutkin ihan tyytyväisiä oli? Kauppa oli hiljainen aika ajoin, joten pääsin purkamaan aamulta jääneitä tavaroita. Melkein vain osun mm. kaikkeen raahatessani tyhjää lavaa pois. Vielä on kuitenkin vedettävä rasti seinään ja koputettava puuta, sillä (vielä) mitään en onnistunut rikkomaan. Mutta sitä pipoa (ym.sälää) en ole hankkimassa. Enkä 24/7 palvelua. Hei olen Mira ja olen omenaholisti. Mutta mikä on syy tähän hiljaisuuteeni. No työt. ja niiden päivien aikatauluttaminen on muutenkin välillä hankalaa saati miettiä missä välissä ehtisin kirjoittamaan. Aamut ovat niin kiireisiä, kuten eilinen, ja iltaisin olen niin väsynyt töistä päästyäni että tahdon vain nukkumaan nopeasti. Otti minut vastaan iloisin mielin siivoojakin. Ja taisinpa hymyillä liiaksi sillä toinen kassamme tuli päivän päätteeksi toteamaan ettei meillä saa hihitellä. Näytin kieltä ja vetäisin kunnon räkänaurut päälle, töihin palaaminen on mukavaa. Nyt vain tuntuu tyhmältä kun en ole aikaisemmin sitä tehnyt. Tiistaina takaisin töihin vuoden tauon jälkeen, olo kuin ekaluokkalaisella eturivissä, jännittää. Sormien kynnetkin syöty jo niin verille että kehtaako niiden kanssa julkisilla paikoilla edes näyttäytyä. Työ ei onneksi ole sen haastavampaa aluksi kuin perus kassatyöskentelyä, mutta apua jos en muistakaan mitä nappia pitikään painaa? Onpas se yksi viikko taas vierähtänyt nopeasti ohitse. Ja varsin kylmä viikko on ollutkin. Alkuviikosta luulin jo tulevani kipeäksi kun palelin töissä, kunnes eräs asiakas joka kulkee kesät talvet t-paidassa, valitti kylmyyttään, tiesin että nyt ei ole vika minun ruumiinlämmössäni vaan ilmaston lämmössä. Ilman sitä äkkiä iskevää kylmyyttä syksy on ihana, luonnon väriloisto ja syksyn tuoksu. Siinä tuoksuu kostea maa ja sateen raikkaus. Ja syksyä piristää vielä sekin mobile educators credit union, että näkee taas enemmän ihmisiä, ja voi pakkautua sisälle villapaitojen syvyyksiin tee-kuppi ja hyvä kirja kainalossa. Ja keitot, niitä tekee taas mieli kun ilmat kylmenevät. Teen sillä kaiken mitä normaalisti tekisin tietokoneella. Paitsi kirjoittele blogia, siihen en pystyisi, haluan kirjoittaa täydellä ajatuksella (tai ainakin yrittää). Naputteleminen yhdellä sormella olisi siihen aivan liian hidasta. Tosin, jos omistaisin omenan tietokoneenkin, muistioiden siirtäminen sinne onnistuisi käden käänteessä. Ei Mira ei, sinulla on täysin hyvä ja toimiva kone! Ja entä kaikki se miehiin liittyvä soopa, jota hänelle oli nuorena tuputettu? Että jonain päivänä yksi niistä (säälittävistä) olioista rakastuu häneen (ja oikein rakastaisi häntä –hah- joku oli varmaan hankkinut tsiljoonaomaisuuden sillä keksinnöllä) ja tekisi hänet kokonaiseksi. Antaisi hänelle jotain, jota ilman hän ei tulisi toimeen. (Hän tulee toimeen ilman useimpia tapaamiaan peniksiä, joten juttu on silkkaa valhetta.)
0 Comments
Leave a Reply. |
ArchivesCategories |